Hei hei laukkahevoset

Olen tässä jo (ainakin) pari-kolme vuotta miettinyt, mitä ihmettä tekisin Radgbugin laukkahevosten kanssa. Nyt olen kuitenkin vihdoin saanut tehtyä päätöksiä asian suhteen ja päätin luopua kaikista laukkahevosistani. Ratkaisu ei sinänsä ole yllätys, vaan se on ollut pikkuhiljaa tuloillaan jo ainakin sen pari vuotta. En ole kuitenkaan halunnut myöntää itselleni, ettei aikaa/kiinnostusta laukkahevosiin ole enää riittävästi, joten siksi olen tätä päätöstä näin kauan lykännytkin. Lisäksi olen kovin huono luopumaan asioista (ja vähän laiskakin tekemään mitään etenkään epämiellyttäville tai työläille asioille, lol), joten siksi tässä päätöksessä ja sen täytäntöönpanossa on mennyt näinkin kauan.

Miksi päädyin tähän ratkaisuun? Koska virtuaalinen laukkamaailma pyörii pitkälti CAS-ikääntymisen ympärillä, on satunnaisen ikääntymisen käyttäminen laukkahevosilla tuntunut omasta mielestäni vähän tyhmältä. Toisaalta CAS-ikääntymisen seuraaminen ei sovi omaan ailahtelevaan harrastustapaami - milloin en ehdi/halua/viitsi/muista harrastaa, milloin haluan keskittyä harrastuksessa kaikkeen muuhun kuin laukkahevosiin, milloin en ehdi/viitsi/muista ilmoittaa hevosia laukkoihin... (Teko)syiden lista vain jatkuu jatkumistaan. Lisäksi tieto siitä, että siellä ne raasut ovat taas monta CAS-vuotta seisseet turhanpantteina karsinoissaan ja kilpailuikäkin on hurahtanut jo ohi, vaikkei välttämättä oltaisi päästy edes kilparadoille asti, on lisännyt ahdistustani asian suhteen entisestään. Niinpä päätin vihdoin viheltää pelin poikki ja luopua kaikista laukkahevosistani ja -poneistani.

Toki tämä päätös tuntuu hieman haikealta. Hankin ensimmäiset laukkahevoseni alkusyksystä 2009 (ne olivat muistaakseni at-o. Altyn Patysha, app-o. That's Right ja ph-t. Together In Death) ja ensimmäiset laukkaponit luullakseni pari vuotta myöhemmin (she-o. Blackout taisi olla jos ei ensimmäinen niin yksi ensimmäisistä, tämän kanssa kilpaileminen on aloitettu keväällä 2011). Jossain vaiheessa, arviolta 2012-2016 aikana luovuin väliaikaisesti laukkahevosista keskittyen vain poneihin, mutta Radgbugin myötä herättelin vanhoja laukkahevossukujani taas henkiin. Pari-kolme vuotta laukkureiden kanssa jaksoin joten kuten touhutakin, mutta viimeiset pari vuotta on ollut hevosten osalta kyllä pitkälti löysässä hirressä roikkumista. 

Toukokuun viimeisinä päivinä kävin siis kaikki Radgbugin laukkahevoset ja -ponit läpi ja heiluttelin viikatetta aika raa'alla kädellä. Käytännössä kaikki hevoset, joilta löytyi jälkikasvua tai joille löytyi sopiva morsmaikku tai sulho varsaa varten muilta talleiltani siirtyivät vihreämmille pikselilaitumille. Pari ponioria jäi vielä odottamaan sopivia tammoja ja seuraavat seuraavan sitten parin kuukauden sisään 28 tallitoverinsa kavionjäljissä ajasta ikuisuuteen. Reilu kymmenkunta vanhaa laukkahevosta ja toukokuista varsaa puolestaan muuttivat Sîr Angreniin ja tämän johdosta tallin hevosmäärä rikkoikin ensimmäistä kertaa 400 yksilön rajan.

Mutta näin. Saa nähdä, kuinka lopullinen ratkaisu tämä loppupeleissä on (kaikki vähänkään harrastustani seuranneet tietävät, että tykkään tunkea lusikkani vähän joka soppaan :D ), mutta luulen kyllä, että aika lopullinen ja ainakin itseästäni tuntuu hyvältä, että näiden kanssa vatvominen on vihdoin saatu päätökseen. Vaikka toisaalta näen jo sen skenaarion, että "jos sitä yhdellä nyt vähän lähtisi vielä kokeilemaan" ja lopulta homma räjähtää jossakin vaiheessa taas käsiin, heh.

PS: Ja jos joku nyt haluaa, niin kaikista toukokuussa muistoissamme-listaa koristamaan siirtyneistä hevosista ja poneista on vielä mahdollista saada varsoja heinäkuun loppuun mennessä - tällä kertaa tämä tarjous koskee poikkeuksellisesti myös tammoja.