Kylmäverisiä mietteitä

Kun aloin käymään Sîr Angrenin hevosia läpi tauon jälkeen, aloitin sen tallin kylmäverisistä. Kylmäveriset ovat olleet tallissa vähemmistö ja niiden läpikäyminen olisi nopein homma, joten mielestäni tämä oli loogisin toimintatapa. Nyt kylmäverilistaus on perattu läpi, joten voidaan pitää tällainen nopea katsaus Angrenin kylmäverisiin. Samalla voimme verrata myös kylmäveristen nykytilannetta helmikuun 2018 tilanteeseen. Luvassa myös hieman omia mietteitäni rotujen tilanteesta virtuaalimaailmassa.

Angrenissa on tällä hetkellä 61 kylmäveristä yhdeksästä eri rodusta. Hevosista 29 on oreja ja 32 tammoja. Helmikuuhun 2018 verrattuna eroa on yhden hevosen verran, sillä tuolloin kylmäverisiä oli 60, joista 27 oria ja 33 tammaa. Kaksi kylmäverivarsaa on lisäksi vielä listaamatta hevoslistalle (norikertamma ja irlannincobtamma), joten todellisuudessa hevosia on tällä hetkellä kolme enemmän, kuin edellisen kylmäverikatsauksen aikaan. Mikä on oikein hieno asia!

Bretagnenhevosia meillä on tällä hetkellä 17 yksilöä, joista 9 on oreja ja 8 tammoja. Muutos vuoteen 2018 on huikeat 12 yksilöä enemmän! Toki tähän vaikuttaa se, että toin juuri kuusi uutta tuontihevosta, jotta rodun kasvatuksen jatkaminen on mahdollista. Rodun tilannekaan ei ole vuodesta 2018 juurikaan muuttunut, sillä en tiedä Angrenin ulkopuolelta muita bretagnenhevosia kuin ne tuomani tuontisukuiset yksilöt, jotka olen myynyt eteenpäin. Yksin näiden kanssa saa siis käytännössä touhuilla.

Eestinhevosia Angrenissa on tällä hetkellä neljä oria ja neljä tammaa, eli yhteensä kahdeksan yksilöä. Eestiläisten määräkin on tuplaantunut sitten alkuvuoden 2018. Hamstrasin jossakin vaiheessa vanhoja eestiläisiä mm. Alegren poistomyynnistä, mikä selittää rodun suosion kasvun Angrenissa. Olen edelleen halukas "pelastamaan" vanhoja ja hylättyjä eestiläisiä, vinkvink. Muilta harrastajilta olen löytänyt lähinnä yksittäisiä yksilöitä ja pääasiassa tuontisukuisia, joten niistä ei omassa kasvatuksessani ole tällä hetkellä hyötyä, sillä Angrenin hevoset rupeavat olemaan jo pidempisukuisia. On kuitenkin mukava nähdä eestinhevosia myös muilla harrastajilla, sillä nyt jo hiljentyneen VEY:n kasvattajalistan talleista ainoastaan Angren vaikuttaa olevan toiminnassa.

Irlannincobeja Angrenista löytyy tällä hetkellä 11, eli 7 oria ja 4 tammaa (plus se yksi tamma, joka ei ole vielä listoille päässyt, eli yhteensä 12 tupsujalkaa). Tämän rodun määrä on hieman vähentynyt aiemmasta, sillä vuonna 2018 irlannincobeja oli 15 (8 oria, 7 tammaa). Oma innostukseni rotua kohtaan on jostain syystä ollut jo pidempään hieman heikentynyt ja kaikki tallin hevoset ovat pitkälti sukua keskenään. Musta myös tuntuu, ettei rodun suosio ole muidenkaan harrastajien kohdalla ehkä yhtä suurta, mitä joskus aikoinaan. Vai olenko täysin väärässä? Muidenkin harrastajien hevoset joihin tässä alkusyksyn aikana törmäsin olivat pitkälti sukua keskenään ja/tai sukua Angrenin cobeille, lisäksi Breandanin hevoset vaikuttivat pitkälti jokaisen löytämäni yksilön suvussa, enemmän tai vähemmän. Mutta en ole ehkä oikea henkilö tätä asiaa arvostelemaan, sillä niinpä vain breandanilaisia on meidänkin hevosten suvut täynnä.

Irlanninhevosia Angrenista löytyy kaksi oria, isä ja poika. Näiden määrä on vähentynyt puolella, sillä 2018 helmikuussa meiltä löytyi tamma ja kolme oria mikä selittyy lähinnä sillä, että näissä keskityn vain yhden orilinjan jatkamiseen. Näiden kasvattamiseen erikoistuneita talleja on onneksi kaksi, Farbranch (josta omienkin orieni kantavanhemmat on aikoinaan hankittu) sekä minulle uusi tuttavuus, Brandubh Stud, joten jalostusmateriaalia löytynee mukavasti myös muiden harrastajien talleilta.  

Islanninhevosia meiltä löytyy viisi, joista kaksi on oreja ja kolme tammoja. Näiden määrä on vähentynyt yhdellä (v. 2018 yht 6, 2 oria ja 4 tammaa). En oikeastaan tiedä miksei Angrenista löydy enempää issikoita, sillä IRL pidän rodusta kovastikin. Toisaalta rodun kasvatus vaikuttaa hieman hiljentyneen myös muiden harrastajien keskuudessa, ehkä? Ainakaan puhtaasti islanninhevosiin keskittyneitä talleja en ollut juurikaan löytävinäni. Tai ehken ole vain osannut etsiä.

Norikereita Angrenista löytyy tällä hetkellä yksi ori ja kaksi tammaa, eli yhteensä kolme. Näiden määrä on vähentynyt kahdella (v. 2018 yht 5, 2 oria ja 3 tammaa). Olen joitakin yksittäisiä hevosia löytänyt muilta harrastajilta, mutta näidenkin määrä on ehkä vähentynyt aiemmasta. Näiden kanssa olen ihan suosiolla joustanut alusta asti sukujen pituuksien kanssa, jotta muiden harrastajien hevoset olisivat mun kasvatuksen suhteen "enemmän hyödyksi". Mulla olisi haaveissa joskus saada Blonde Q omien norikereideni sukuun, sillä kyseisestä tammasta oma(kin) innostukseni ottaa rotu Angrenin rotulistoille syntyi. Jos siis omistat Blonde Q:n jälkeläisen ja siitä olisi varsaa tarjolla, niin ilmoita!

Vuoniksetkin ovat kokeneet pienen invaasion Angenissa, sillä vuoden 2018 seitsemän (v. 2018 yht 7, 2 oria ja 5 tammaa) hevosen laumasta on jäljellä enää kaksi tammaa. Vuoniksia on tullut jotenkin tosi nihkeästi vastaan tammoilleni sulhoja etsiessä - onko vuonohevostenkin suosio siis laskenut aiemmista vuosista? 

Perchenhevosia Angrenin listoilta löytyy yhteensä kuusi, eli kolme oria ja kolme tammaa, mikä on kolme yksilöä vähemmän kuin vuonna 2018 (5 oria, 4 tammaa). Meidän percheronit rupeaa olemaan jo vähän pidempisukuisia, mikä on aiheuttanut hieman hankaluuskia sopivien emä- ja isäehdokkaiden kanssa, kun samoja nimiä löytyy sukutauluista.

Viimeistä viedään! Shirejä meiltä löytyy tällä hetkellä yksi ori ja kuusi tammaa. Shirejenkin määrä on hieman kasvanut, sillä helmikuussa 2018 niitä oli yhteensä viisi kappaletta (2 oria, 3 tammaa). Nämäkin rupeavat pidempien sukujensa vuoksi olemaan hieman haastavia, kun kaikilta sopivilta isä- tai emäehdokkailta löytyy tuttuja nimiä suvuistaan. Näitä kuitenkin löytyy myös muilta harrastajilta, mikä on aina mukavaa.

Minä tässä vain voivottelen, kuinka kaikkia rotuja tuntuu löytyvän entistä vähemmän kuin aiemmin. Mitä itse aion tehdä asialle ihan konkreettisesti? Bretagneja toinkin jo kuuden hevosen lauman ja jossakin vaiheessa voisin tuoda ainakin norikereja. Ja kuten eestiläisten kohdalla totesin tarjoavani kotia nurkkaan unohtuneille yksilöille, niin tämä tarjous pätee pitkälti myös kaikkien muiden yllä lueteltujen rotujen kanssa - ainoastaan cobien, issikoiden ja vuonisten kanssa olen hieman ronkelimpi.

Lisäksi mulla tekisi mieli ottaa joku uusi rotu listoille. Torinhevonen on yksi mitä olen miettinyt, sillä niitä meillä joskus Angrenissa olikin kymmenkunta vuotta sitten. DD Valdeko kuoli vuonna 2014 ilman jälkeläisiä, mutta tokihan meiltä aina otetaan kuolleista oreista pakasteita talteen ;) Joten tässä olisi hyvä tilaisuus jatkaa vanhaa kasvatustyötä, kunhan vain ennätän etsiä sopivan tamman jostakin.